Joo tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun päätän ottaa itseäni niskasta kiinni. :) Itse uskon suunnitelmallisuuteen, sillä olen niin suuri piirteinen ihminen luonteeltani, että asiat jotka eivät sujukkaan omalla painollaan vaativat tarkan toiminta trategian. Eli jos asia ei ole sujunut suuripiirteisellä tavalla on keksittävä toinen toimintatapa, ja tällöinhän vastakohta on juurikin suunnitelmallisuus ja täsmällisyys. Eikö vain? Tästä syystä blogini tulee sisältämään tarkkoja viikkosuunnitelmia, niiden sisältököyhyydestä huolimatta. Niiden viihdearvo ei ehkä ole huikea, mutta niiden tarkoitus onkin saada minut toimimaan järkevästi, askelkerrallaan kohti tavoitteitani.

Nyt kuitenkin kg-lehden jutun innoittamana aion pohtia etukäteen elämäntapamuutokseni kompastuskiviä, ja miten välttäisin ne. Kg-lehden juttu käsitteli tietenkin vain painonpudotusta, mutta sovellan sen idealogiaan nyt kokonaisvaltaiseen elämänhallintaan.

 

1. VÄSYMYS

Yksi suurimmista syistäni ainakin herkkujen syömiseen, kun on kiire ja aivan nuutunut olo, ne virkistävät nopeasti. Tässä kohtaa suurimmat paheeni limsa ja suklaa :) Eli niitä tulee syötyä ja juotua mielihalun lisäksi väsymykseen... ja sekös on syy kauheisiin kalorimääriin ruokavaliossani, vaikka muuten syön terveellistä kotiruokaa kohtuudella. Sillä kupilla tai kahdella kokista jaksan taas hetken laskea matikan tehtäviä...

Entäs sitten liikunta? Eikös sen sanota antavan virtaa ja piristävän? No joo kyllä varmaan, mutta mistä repäisen energiaa lähteä lenkille tai salille, jos arjessakaan pakollisiin hommiin ei tunnu energia riittävän.. Tärkeysjärjestyksessäni liikunta ei siis ole ensimmäisenä, tästä saamattomuudesta ja itsensä laiminlyömisestä sitten seuraakin saamattomuuden ja syyllisyyden tunteita aivan kuin herkuttelustakin. :(

Myös ajanhallinta ja koko muutosprosessi vaarantuu, kun väsymys ottaa yli otteen. Usein annankin sille periksi, ja nouseminen venyy pitkälle iltapäivään, jolloin päivän tunnit eivät enää riitäkään. Tai säälin itseäni ja annan itselleni luvan ottaa vielä tämän päivän rennommin, vielä tämän kerran, toisen, kolmannen jne... Eli  aloitan sitten joskus.. Kuulostaa tutulta. Nämä myönnytykset ja tekosyyt sitten synnyttävätkin kaaoksen, jota ei sitten vain omalla painolla enää hallitakkaan.. Eikä tässä auta, että sairauteeni, reumaan, liittyy kroonista väsymystä, joka on ollut viime aikoina pahimmillaan.

MILLÄ ASEIN VASTAAN?

Tämä on paha. Teorioita on, mutta ei uskoa tai todisteita niiden toimivuudesta. Eli mitä tehdä kun väsymys yllättää, ja on saatava nopeasti energiaa jostain? Toki tässä tulee eensimmäisenä ja järkevimpänä asiana mieleen tasapainoinen ja tasaisin väliajoin syömisellä verensokerin hallinta. Mutta tiedän tämän käytännössä olevan riittämätöntä, etenkin reumani takia. Eli mistä nopeasti energiaa suklaan ja limsan sijaan? Banaanista,sen on todistettu olevan nopea energian lähde (olettaisin olevan ihan yhtä nopea kuin suklaankin) ja hyvänmakuinenkin terveellisyyden lisäksi. :) Okei, hyvä, mutta  banaanejakaan ei voi ahmia päivittäisen väsymyksen hillitsemiseen kyllästymättä. Tarvitaan siis myös jotain muutakin. Limsan korvikkeeksi mieleeni tulivat energiajuomat ja kahvi, mutta ovatko ne nyt sen terveellisempiä. Muutenkin onko järki vaihtaa limsa riippuvuus toiseen riippuvuuteen, kahviriippuvuuteen tai energiajuomariippuvuuteen.. Tuskin. Joku varmaan jo ihmettelee miksen huolehdi univalverytmistäni, eli nuku tarpeeksi. Sitä vai on vähän vaikea välillä itse päättää kuinka hyvin ja paljon saa nukuttua. Ja nyt aion keskittyä tekoihin ja asioihin joihin voin vaikuttaa varmasti. Kuten syödä suklaan sijaan banaani, on täysin itsestä kiinni oleva valinta. :)  Ehkä tämän ongelman ratkaisuksi pitkälti ovat pitkäaikaiset muutokset, kuten ruokailun säännöllisyys, tarpeeksi nukkuminen jne. Mutta kun se hätä tilanne tulee niin mikä pika avuksi?? Banaani ja 15 -30min nokoset.

Entä kun virtaa ei tahdo riittää liikuntaan? Ehkä silloin paras olisi antaa vähän löysää ja vaihtaa hikinen salitreeni, rentoon iltakävelyyn rakkaan kanssa. Toisaalta pitää muistaa että pitkällä tähtäimellä säännöllisen liikunnan on todettu virkistävän. Tähän sopii ehkä myös samoja neuvoja pika apuna kuin yllä herkutteluun, eli pienet nokoset ja pikaenergiaa banaanista. Kevyellä kävely lenkillä nappaan kaksi kärpästä yhden iskulla, se virkistää ja saa jaksamaan arkihommissa, mutta samalla tulee liikuttua edes vähän.  :) 

Ajanhallinta ja kaaoksen estäminen! Juu siihenhän ei auta nuo repsahdukset, eli jotenkin tulisi takoa kaaliinsa tuo syy-seuraussuhde! Jos nyt kuitenkin sallin itseni nukkua pitempään, ehkä minun on sitten myös hyväksyttävä, että minun on tehtävä tärkeitä askareita tehokkaammin ja luovuttava mahdollisesti omasta ajasta. Mutta tuo tehokkuus lupaus tuntuu yhdeltä lupaukselta, joka tulee aina itselle vannottuaa ja ohitettua olan kohauksella. Tässä nyt astuu kuvaan selkeiden tavoitteiden asettaminen ja viikkosuunnitelmieni merkitys.  Joo, mutta entä kun nämä pirulliset ajatuksset niistä huolimatta löytävät tiensä ajatuksiini, mitä sitten teen? Voisin ehkä delegoida joitain töitä miehelleni, jotta jaksaisin aivan pakolliset itse paremmin. Ehkä hän tekisi tänään päivän ruuan esimerkiksi? Yleensäkin siis pyytää apua. No tämä on varmasti hyvä keino, mutta entä jos sillä puolisolla sattuu olla ihan yhtä kiire tai saamaton olo kuin minullakin.. Omat tavoitteet kannattaa palauttaa mieleen ja niiden syyt. Muistaa edistyminen. Ehkä tämä kuitenkin kaikkein eniten vaatii luonteenlujuuttu ja periksiantamattomuutta... Perkele...

Jos jotain tulee mieleen kommentoikaa! Lisäilen myös itse jos tulee mieleen lisää.